Maria heräsi aamulla väsyneenä. Maria otti kännykkänsä käteensä ja katsoi kelloa. Vasta kuusi. Marialla olisi runsaasti aikaa ennen töihin lähtöä.

Maria laski jalkansa kylmään maahan mutta vetäisi ne äkkiä takaisin. "Ehkä voisin nukkua vielä vähän.. Ihan vähän vain.." Maria ajatteli. Kuitenkaan uni ei enää tullut, joten auringon noustessa Maria alkoi tekemään itselleen aamiaista.

Marian ruuanlaitto taidoilla ei ihmeitä loihdita. Joten hän sai tyytyä vain kupilliseen muroja. Marian silmiin pisti maitopurkki ja siinä olevan naisen kuva. "Ei.. Ei kai vain..?"

Maria tarttui maitopurkkiin ja meinasi pyörtyä. Hänen äitinsä kuva oli maitopurkin kyljessä! "Äiti? Ei voi olla! Äitini kuoli silloin! Ei, älä anna olla minun oikeassa!" Maria sanoi kauhuissaan. Maria istahti sängylleen maitopurkki kourassa. Naisen kuvan alla luki Marjatta Koivunen. "Marjatta Koivunen. Ei Leila Jokela. Söikähdin taas turhaan" Maria ajatteli huojentuneena. Kuitenkin pieni epäilys jäi Marian mieleen. Mutta enenmpää ei Maria ehtinyt ajatella kun kimppakyyti tuli hakemaan häntä töihin.

Maria käveli vapisevin askelin autolle. Ei äskeisen havainnon takia, vaan auton kunnon takia. "Eikö kukaan koskaan ole pessyt tätä autoa?" Maria ajatteli. Kuski tervehti Mariaa hänen istuttua penkille. Maria tervehti takaisin ja läimäisi oven kiinni.

Auto lähti hiljakseen ajamaan pois Marian pihasta. Tosin, ajaminen on väärä sana kuvaamaan auton menoa.  Mutta kuitenkin, ihme kyllä, Maria pääsi turvallisesti töihin saakka.

Parin tunnin kuluttua Maria saapui taas rämisevällä autollaan. Maria oli saanut potkut. Eipähän se pahemmin häntä haitannut. Nytkin yhtä hymyä.

Maria kiiruhti puhelimeen soittaakseen Anterolle. "Hei!" Maria hihkaisi Anteron vastattua. "Pääsisitkö tänne?" "Tuota.. Voihan tyttärenikin tulla?" Antero kysyi. "Tietysti!" Maria hihkaisi ja sulki puhelimen.

Pian Antero saapuikin tyttärensä kanssa. (En muista tytön nimeä.. Olen huono nimien kanssa!) "Isä.." tyttö sanoi vaivautuneena. "Asuuko hän tuolla?" tyttö kysyi arvostelevasti osoittaen Marian "asuntoa". Kyllä. Yritä olla kohtelias." Antero tokaisi.